Tompan triathlon blogi: Fiiliksiä pitkältä matkalta

Ne on nyt onnellisesti takana - triathlonin pitkän matkan EM-kisat - nimittäin. Kisat käytiin Tampereella Ratinan stadionin ympäristössä. Järjestelyt toimivat loistavasti, siitä erityissuuret kiitokset kaikissa järjestelyhommissa mukana olleille! Aina ei tule edes ajatelleeksi, että kuinka paljon työtä tuollaisten kisojen järjestäminen vaatii.

Kisa-aamu valkeni puolipilvisenä, tyypillisenä loppukesän aamuna. Kun startti on seiskalta niin aamupalalla on oltava jo puoli viiden jälkeen. Aina ei välttämättä tuossa vaiheessa päivää kiinnosta kovin paljoa lähteä uimaan pitkää lenkkiä viileään järviveteen. Ei tälläkään kertaa. Niinpä ennen starttia olo oli aika mietteliäs ja nöyrän odottava. Matkat on pitkät ja mitä vain voi tapahtua päivän aikana.

Uinti lähti kuitenkin hyvin liikkeelle ja yritin vetää tasaista, rentoa vauhtia. Starttasin aivan oikeasta reunasta Jupiksen vierestä. Lähtöpaikka oli hyvin valittu, sillä sain uida rauhassa koko matkan ajan - välillä vedessä vaivasi jopa yksinäisyys, kun normaalit potkut ja huitomiset loistivat poissaolollaan. Olin asettanut itselleni 4km:n uintiin aikatavoitteeksi 1h 20min alittamisen. Uinnin puolivälin jälkeen jaloissa oli pientä kramppia ja muutama sata metriä ennen uinnin loppua oikea jalka meni täydellisesti kramppiin. Siinä vaiheessa iski jo paniikki, vauhti pysähtyi ja pyytelin apua jo yläkerran puoleltakin. Ja ihme tapahtuikin; kramppailu loppui samantien :)

Vedessä en vilkuillut kelloa, joten rantautumisen jälkeen oli iloinen yllätys huomata, että mittari näytti uintiajaksi 1h 13min! Suht nopean vaihdon jälkeen ryntäsin stadionilta pyörän kanssa kuuden kierroksen pyöräosuudelle. Pyöräosuutta oli lyhennetty turvallisuussyistä, niinpä matka oli reilusti alle 120km. Pyörä kulki ihan hyvin ja otin pyöräilyn aika lailla varman päälle. Alaselkä oli vähän jumissa ja se vaikeutti varsinkin reitin ainoan suuremman mäen nousemista (3,5km). Kierros kierrokselta mäki piti ottaa varovaisemmin ja se kyllä rokotti hieman pyöräilyaikaa. Pyörän mittari näytti ajaksi 3h 36min, virallisissa ajoissa on vielä vaihtoaika päälle.

Pyöräilyssä jumittava alaselkä arvelutti vähän 30 km:n juoksuosuudelle lähdettäessä, mutta onneksi selkä ei vaivannut juoksussa ollenkaan. Lähdin liikkeelle juoksun alussa aivan liian lujaa. Reitillä oli valtava kannustus, että ei siinä malttanut säästellä vaan paukuteltiin menemään kunnon vauhtia. Kympin jälkeen eväät olikin sitten melkein syöty ja vauhtia oli pakko laskea. Vaikeimmat hetket olivat parinkympin jälkeen, mutta pakkohan se oli vain jatkaa. Viimeisellä vitosella jalat kramppailivat aika pahasti ja vauhtia oli pakko hiljentää entisestään. Yritin pitää jonkinlaista vauhtia kun tiesin, että pari oman sarjan kaveria (Marko ja Paul) tulee perässä minuutin sisällä. Molemmat menivät kuitenkin ohi eikä itsellä ollut mitään edellytyksiä pysyä siinä vauhdissa.

Maaliin kuitenkin tultiin ja tuntui siltä, että viime talvesta asti jatkuneet erilaiset vaikeudet oli pois pyyhitty. Sain vihdoinkin tehtyä ehjän suorituksen, vaikka se aivan viimeinen puristus jäikin puuttumaan. Loppuaika oli 7h 58min 39s. Kiitokset kaikille kisakumppaneille ja yleisölle kovasta kannustamisesta!

Nyt on sitten aika puuhata kaikkea muuta välillä ja jättää triathlon taustalle. Jossain vaiheessa syksyllä palataan taas sorvin ääreen ja ensi kesänä nähdään mitä on saatu aikaan.