Nokia Ironman 2007

No niin, kauden päätavoite Nokian täyden matkan kisa on sitten takana. Monenlaista onnistumista ja vastoinkäymistä on mahtunut siihen 7 kk:n treenijaksoon, joka tähtäsi Nokialle. Sitkeästi olen kuitenkin yrittänyt puristaa eteenpäin uskoen siihen, että kova työ palkitaan kyllä ennemmin tai myöhemmin!

Itse kisa oli kyllä unohtumaton elämys! Sää oli mitä parhain ja uimaan lähtö jo seitsemältä aamulla (aamupala viideltä) lämpenevässä kesäaamussa oli sekin jo hienoa. Uinti (3.8 km) meni itselläni hienosti, varsinkin ottaen huomioon kuinka heikko uimari olen (vapaauintia uin ensimmäisiä kertoja viime kesän triathlon-kisoissa, joka oli siis ensimmäinen "triathlon-kesäni"). No, vauhdinjako ei ollut ehkä järkevin mahdollinen: uinti käytiin neljänä 950 metrin lenkkinä, ja kierrosaikana olivat: 19, 21, 22, 24 min. Tasaisemmalla vauhdinjaolla olisin saanut uintiajasta muutaman minuutin pois, mutta eipä sillä mitään merkitystä ole. Viimeisellä uintikierroksella jalat vähän kramppailivat (kuten aina mulla, kun uin yli tunnin), mutta keventämällä potkua suurempia ongelmia ei tullut. Toinen ongelma uinnin aikana oli liian kireälle säädetyt uimalasit, jotka aiheuttivat sen, että silmät olivat uinnin loppupuolella todella kipeät. Olikin nautinto päästä järvestä kuivalle maalle ja repiä lasit pois päästä :)

Hyvin menneen uinnin jälkeen oli mukava lähteä 180 km:n pyöräilyyn. Vaihdossa meni taas piiitkäään (ehkä jotain 12 min), mutta sainpahan ainakin sykkeet tasattua uinnin jälkeen. Pyöräily meni suunnilleen ennakkosuunnitelmien mukaisesti: ennakkoon laskeskelin, että jos pyörittelen n. 28 km/h, niin juoksuun pitäisi jäädä vielä paukkuja. Pyöräily suoritettiin neljänä 45 km:n lenkkinä ja ajoin pari eka lenkkiä n. 30 km/h keskinopeudella. Sen jälkeen pudotin vähän vauhtia kolmannelle kierrokselle ja viimeisen kierroksen ajoin vielä hieman hiljempaa. Tankkailin koko pyöräilyn ajan reilusti: joka kierroksella pullo vettä ja pullo urheilujuomaa järjestäjiltä. Lisäksi join 2 litraa omaa vahvaa sekoitusta. Geelejä meni 12 pussia ja patukoita 4. Pyöräilyn aikana taisin pitää kolme tyhjennystaukoa. Tuuli yltyi päivän aikana ja loppumatkasta tuulikin jo yllättävän paljon. Energiat riittivät todella hyvin, ja toivoin, että jotain jäisi vielä yli juoksuunkin. Tietysti loppumatkasta jalat huusivat jo armoa ja alaselkä alkoi olla aika puutunut, mutta sehän kuuluu asiaan. Oman kellon mukaan varsinainen pyöräilyaika oli 6 h 20 min. Tuohon tulee sitten vaihtoaika vielä päälle.

Pyöräily-juoksuvaihdon otin rennosti ja söin pari geeliä ja päälle pari lasia vettä. Olo tuntui yllättävän hyvältä ja maraton-juoksu käynnistyi suuremmitta ongelmitta, vaikka tietysti jaloissa painoi jo. Kyllä noista treeneistä, jossa pitkän pyöräilyn jälkeen juostaan 20-40 minuuttia, on näköjään paljon hyötyä juoksun alkuvaiheessa! Juoksukin vedettiin neljänä lenkkinä (10.55 km/kierros) ja pari ensimmäistä lenkkiä meni vahvasti reiluun pariin tuntiin. Tankkailin juoksun aikanakin mahdollisimman paljon, joka kierroksella pari mukia vettä ja pari lasia kolaa/urheilujuomaa järjestäjiltä ja lisäksi omia geelejä 70g / kierros. Hyvästä ensimmäisestä puolikkaasta ja runsaasta tankkauksesta huolimatta matka alkoi maratonin loppupuolella painamaan. Kolmas kierros meni vielä juosten, vaikka oikeaan polveen sattui todella paljon. Kolmannen kierroksen aikakin oli jo sitten yli 10 minuuttia hitaampi kuin kahden ensimmäisen. Viimeinen kierros olikin sitten jo brutaali näytelmä, jonka aikana välillä käveltiin, välillä hölkättiin kävelyvauhtia. Ainoa tavoite oli päästä maaliin. Maaliinhan sieltä sitten loppujen lopuksi tulin ja tietysti vedin maaliviivalla hirveät tuuletukset! Loppukiriin ei ollut tällä kertaa rahkeita :) Loppuaika oli 12 h 47 min.

Varsinkin juoksun loppumetreillä tuttujen ja tuntemattomien kannustus kantoi yli pahimman tuskan. Kannustajia oli saapunut Helsingistä asti, siitä suuri kiitos. Tietysti oma perhe kannusti tiukasti koko kisan ajan, eli pitkä päivä oli kaikilla. Hienoa oli myöskin järjestäjien kannustus, erityisesti jiiveen tsemppaus ja hyvä huolto siellä jossain kaukana juoksureitin varrella ansaitsee suuret erityiskiitokset!!! Kisajärjestelyt toimivat kyllä kaiken kaikkiaan hienosti ja Nokialle palataan varmasti vielä parempia aikoja metsästämään!

Kamppailu kisan kärjessä oli hienoa seurattavaa myös kisailijan näkökulmasta. Kärkikaksikko oli yhdessä koko pyöräilyn ajan ja maratonikin juostiin kahdestaan toisia tarkkaillen. Loppuratkaisua en itse nähnyt, mutta uskomaton kaksinkamppailu kärkitaistelu kyllä oli!

Meidän perheestä myös Roosa sai Ironman-urakkansa täyteen juoksemalla Super Tri Kidsin loppuosuuden kisa-sunnuntaina. Taisi lapsia olla paikalla n. 50 ja kokonaisosallistuja määrä oli kai n. 100. Hienoa! Suuri kiitos tämän tapahtuman järjestäville voimille! Näitä lisää niin saadaan maailman hienoimman lajin pariin lisää porukkaa! Ainakin meidän perheessä innostus on kova!

Palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, nyt täytyy vain lepäillä reilusti. Jossain vaiheessa sitten taas takaisin pk-lenkeille :)